Vuoden 2025 aikana kävimme useita keskusteluja sovellusideoista ja kehitysprojekteista eri vaiheissa olevien yritysten kanssa. Näissä keskusteluissa alkoi toistua samat teemat yllättävän usein. Kyse ei ollut yksittäisistä projekteista, vaan selkeistä kaavoista siinä, miten sovelluskehitystä lähestyttiin ja missä kohtaa projektit joko etenivät tai jäivät odottamaan.

Tämä blogi on koottu vuoden 2025 aikana pitämistämme sparreista sekä toteutuneista sovellusprojekteista. Mukana on ne asiat, jotka nousivat esiin kerta toisensa jälkeen käytännön työssä, riippumatta siitä, oliko kyse ideavaiheessa olevasta sovelluksesta tai jo toimivan yrityksen kehitystarpeesta.

Idean selkeytyksessä tarvitaan usein apua

Yllättävän usein tuntuu siltä, että suurin työ ei ole itse sovelluksen rakentaminen, vaan se että idea saadaan ensin selkeäksi. Monella on hyvä ajatus ja selkeä fiilis siitä, mitä halutaan, mutta kaikkia olennaisia kysymyksiä ei ole vielä mietitty auki. Silloin puuttuu myös vastauksia, joita tarvitaan, jotta projektin aloitusta voidaan vasta alkaa miettimään kunnolla: kenelle tämä on, mikä on tärkein hyöty ja mitä tämä vaatii toimiakseen.

Siksi sparrit ovat saaneet meillä hyvää palautetta. Sparrissa idea “piirretään auki” yhdessä niin, että lopputuloksena on selkeä kuva siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitä tekeminen vaatii. Kun asiat on jäsennelty, on myös paljon helpompi arvioida seuraavat askeleet.

Selkeys auttaa myös tekemään rehellisen päätöksen siitä, kannattaako tähän lähteä nyt vai ei. Kun ideasta on konkreettinen kuva, näkee nopeammin, onko tavoite realistinen, onko kokonaisuus sopivan kokoinen ja sovelluksen kehittäminen järkevä tapa edetä.

“Me voidaan tehdä itse” -ajattelu kasvoi

Vuonna 2025 näkyi selvästi, että yhä useampi halusi kokeilla sovelluksen rakentamista itse. Vibekoodialustat, kuten Loveable, madaltavat kynnystä aloittaa ja niillä saa nopeasti aikaan ensimmäisen version. Moni olikin ehtinyt “vibettää” jo jotain kasaan ennen kuin tuli juttelemaan meille

Usein tekeminen kuitenkin pysähtyi samaan kohtaan: demo syntyy, mutta valmista tuotetta ei vielä. Kun sovelluksesta pitäisi tehdä oikeasti toimiva, luotettava ja julkaistava, vastaan tulee asioita, joita ei voi enää ratkaista pelkällä kokeilulla. Vaikka vibekoodi ei vaadi perinteistä ohjelmointia samalla tavalla, loppuun asti vieminen edellyttää yleensä ainakin perustason ymmärrystä siitä, miten sovellus rakentuu. Muuten on vaikea hahmottaa, miksi jokin ei toimi, mitä kannattaa muuttaa ja mikä on oikea tapa edetä.

Tosi simppelit sovellukset voivat kyllä onnistua ilman aiempaa kokemusta pelkällä vibettämisellä. Mutta mitä enemmän mukaan tulee käyttäjiä, dataa, kirjautumista, integraatioita tai tietoturvavaatimuksia, sitä nopeammin tarvitaan myös teknistä osaamista, jotta sovellus saadaan oikeasti valmiiksi.

Vibe-prototyyppivaihe sai kehuja

Vuonna 2025 meillä pidettiin useita sovellustyöpajoja, ja yksi asia nousi niissä toistuvasti esiin. Sen sijaan että lähdettäisiin liikkeelle tyhjältä pöydältä, teimme usein jo sparrin tai ensimmäisen keskustelun pohjalta vibekoodilla prototyypin asiakkaan sovellusideasta. Tarkoitus ei ollut alkaa kehittämään sovellusta, vaan näyttää mitä sovellus voisi olla.

Tällainen proto muutti keskustelun sävyn heti. Kun idea näkyi ruudulla, siitä oli helpompi puhua, sitä oli helpompi arvioida ja sitä oli myös helpompi muokata. Monelle se oli aidosti silmiä avaava hetki, koska proto teki ideasta “todellisen” ja paljasti samalla nopeasti, mikä voisi toimia ja mikä ei.

Tästä tavasta työskennellä tuli meille paljon hyvää palautetta. Erityisesti sitä, että idea saatiin nopeasti näkyväksi ja keskustelu pääsi heti konkreettiselle tasolle.

Jokaisella sovelluskehitysmetodilla on oma paikkansa

Vuoden 2025 projekteissa toistui sama käytännön havainto: sovelluksia ei kannata lähestyä yhdellä ja samalla tavalla. Eri ideat, tavoitteet ja vaatimukset edellyttävät erilaista etenemistä, ja toimivin ratkaisu löytyy harvoin yhden työkalun tai menetelmän varaan rakentamalla.

Vibe-prototypointi toimii hyvin alkuvaiheessa, kun ideaa halutaan konkretisoida nopeasti ja muodostaa yhteinen suunta. Low-code sopii monessa tapauksessa vaiheeseen, jossa sovellusta aletaan viedä pidemmälle ja siitä rakennetaan jo toimivaa kokonaisuutta.

Kun vaatimukset kasvavat, myös koodin ymmärrys alkaa korostua. Vaikka low-code- ja vibekoodialustat piilottavat suuren osan teknisestä toteutuksesta, sovelluksen jatkokehitys, muokkaaminen ja integraatiot vaativat usein perinteisen koodin ymmärtämistä ja sen muokkaamista alustan sisällä.

Oleellista on, ettei näitä tapoja tarvitse ajatella vastakkain. Vuoden 2025 aikana teimme useita projekteja, joissa vibe, low-code ja perinteinen koodi toimivat rinnakkain. Kun jokaiselle menetelmälle annetaan oma roolinsa, sovellusta voidaan kehittää hallitusti kehitysmetodien symbioosissa.

Rahoitusta on hankalampi saada

Vuonna 2025 rahoituskeskusteluissa yksi muutos nousi esiin ylitse muiden. Innovaatioseteli oli pitkään monelle se helpoin ja suoraviivaisin tapa saada projekti liikkeelle, mutta Business Finland sulki innovaatiosetelin haun 17.10.2024. Tämä muutti monen projektin lähtötilannetta.

Tämä korosti entisestään idean selkeyttämisen ja vaiheistamisen merkitystä. Kun rahoitusta ei saanut yhtä helposti, projekteja lähdettiin useammin pilkkomaan pienempiin osiin tai etenemään askel kerrallaan, jotta tekeminen saatiin liikkeelle myös ilman ulkopuolista rahoitusta. Samalla selkeästi auki piirretty suunnitelma helpotti myös muiden rahoitusvaihtoehtojen hakemista.

Ideat eivät lopu kesken

Vaikka sovelluksia on jo hurja määrä olemassa, ideat eivät silti lopu kesken. Vuonna 2025 meille tuli vastaan monta tapausta, joissa lähtökohtana ei ollut “keksitään jotain täysin uutta”, vaan otetaan tuttu ajatus ja tehdään siihen oma twisti. Pieni muutos kohderyhmässä, käyttötavassa tai toimintalogiikassa voi riittää tekemään ideasta aidosti oman ja käyttökelpoisen.

Toisaalta vastaan tuli myös ideoita, joissa kyse oli selvästi jostain uudesta. Osa oli niin kapeasti rajattuja tai tiettyyn tarpeeseen rakennettuja, ettei niihin löytynyt vielä valmista sovellusta, ainakaan sellaisessa muodossa että se oikeasti ratkaisisi ongelman.

Tämä oli hyvä muistutus siitä, että sovellusideoissa kilpailu ei useimmiten ratkea sillä, onko jotain “jo olemassa”, vaan sillä, miten hyvin ratkaisu osuu oikeaan tarpeeseen ja miten se on toteutettu.